Perustamisen aika

Teksti: Teemu Suhonen

Rakentamistalouden pääaineopiskelijat järjestivät kokouksia ja ekskursioita jo 70-luvun puolella, mutta toimijoiden mielissä oli pitkään ja hiljalleen kytenyt ajatus aivan omasta ammatillisesta kerhosta. Opintosuunnan suosion yhä kasvaessa opiskelijoiden keskuudessa myös aktiivisten toimijoiden määrä ja innokkuus lisääntyi. Näin ollen tammikuun 28. päivänä 1981 Puolimatka oy:lle tehdyn vierailun jatkoilla syntyi viimein rattaat pyörimään saanut ajatus oman rakentamistalouden kerhon perustamisesta. Niinpä ajatusta kypsyttelemään lähteneet kokoonkutsujat Jari Silventoinen ja Riitta Varkki varasivat Jämeräntaival 3A:n kattosaunatilan keskiviikoksi 4.3.1981 epävirallista perustavaa kokousta varten.

Mukaan kutsuttiin sekä pääaineopiskelijoita että jo valmistuneita diplomi-insinöörejä ja olipa mukana virkaa tehnyt professori Jouko Kankainenkin. Tarkoituksena oli miettiä saunomisen ja tyttöjen valmistaman pizzan innoittamana yleisiä kysymyksiä uuden kerhon perustamisesta. Pohdittavana olivat kerhon olemus, erilaiset toimintamuodot, rahoitus sekä yhteistyötahot ja itse varsinaiseen perustamiseen tarvittavat käytännön toimenpiteet. Kaikki paikalle saapuneet 19 henkilöä olivat kerhon perustamisen kannalla, joten saunaillan tuloksena päätettiin muodostaa viisihenkinen työryhmä, johon lähtivät mukaan Ari Aho, Valto Rossi, Jari Silventoinen, Riitta Takanen ja Riitta Varkki. Tavoitteekseen työryhmä sai erityisesti valmistella kerholle sääntöehdotuksen kevään pääainekokoukseen, jotta uusi kerho voitaisiin tällöin perustaa.

Työryhmä kokoontui maalis-huhtikuussa kuusi kertaa selvittäen muiden toiminnassa jo olevien ammattiainekerhojen vaiheita, pohtimalla tapahtumien rahoituskysymyksiä ja ennen kaikkea laatimalla sekä käymällä läpi mallisääntöjä. Merkittävä päätös työryhmältä oli myös järjestää rakentamistalouden pääaineopiskelijoille kilpailu kerhon nimestä palkintona pullo kuohuvaa Elyseetä. Siitä syystä maininnan arvoinen olikin työryhmän valinta antaa nimiehdotusten ”Kultapossukerho” ja ”Rakennusmerkonomit” tekijöille Heikkinen ja Salmikivi kertaluokkaa laimeammin kuohuva pullo ykkösolutta. Nimikilpailua päätettiinkin saman tien jatkaa. Sen sijaan erillinen logokilpailu sovittiin järjestettäväksi vasta myöhempänä ajankohtana.

Viimein torstaina 7.5.1981 oli aika rakentamistalouden opiskelijoiden kevään pääainekokoukselle, joka tällä kertaa oli samalla ennen kaikkea rakentamistalouden kerhon perustava kokous. Tilaisuus järjestettiin Polar Oy:n edustustiloissa Espoon kivenlahdessa kello 16:00 alkaen ja kokoukseen osallistui kaikkiaan 17 henkilöä. Kokouksen puheenjohtajaksikin valittu, työryhmän aktiivinen puuhamies, Jari Silventoinen piti ensiksi kattavan alustuksen kerhon perustamista valmistelleen työryhmän tuloksista. Hyvän pohjatyön ansiosta sääntöehdotus hyväksyttiin pienten korjausten jälkeen ja kerhon toiminta-ajatus sai samoin hyväksynnän. Jo heti alusta alkaen huomasi, että kerhon eteen töitä tehneillä riitti kunnianhimoa ja tavoitteet olivat sen mukaisesti korkealla. Käytännössä tämä merkitsi sitä, että rakentamistalouden kerho halusi olla rakentamistalouden pääaineopiskelijoiden yhdysside niin valmiisiin diplomi-insinööreihin, rakennusyrityksiin, Teknillisen korkeakoulun (TKK) rakentamistalouden laboratorioon kuin Rakennusinsinööriliiton (RIL) rakentamistalouden jaostoonkin. Työtyhmähän oli ehtinyt tiedustella RIL:lta kerhon perustamisesta heidän alaisuuteensa, ennen kuin luontevammaksi vaihtoehdoksi nousi Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan (TKY) alainen ammattiainejärjestö. Vuorovaikutus päätettiin muodostaa ennakkoluulottomalla asenteella esimerkiksi yritysvierailujen kautta, mutta välittäen myös jäseniä tekemään ja avustamaan mitä erilaisimmissa töissä. Esimerkkinä tästä muun muassa auttaminen alan tutkimus- ja koulutus- tehtävissä karttamatta myöskään fyysistä työtä.

Tavoitteiden ollessa korkealla ja toiminnan suuntauksen selkeänä, halusi kerhoa puuhannut toimikunta luonnollisesti jatkaa myös perustetun kerhon johtokuntana ainakin vuoden 1981 loppuun asti. Muista johtokunnan paikoista poiketen jo perustavassa kokouksessa kerhon isännäksi valittiin Juha Salomäki ja emännäksi Riitta Varkki. Johtokuntaan perinteisesti kuuluvien jäsenten keskinäinen tehtäväjako jäi päätettäväksi kuitenkin vasta toimikunnan seuraavassa kokouksessa. Siellä kerhon ensimmäiseksi puheenjohtajaksi vakiintui Jari Silventoinen, varapuheenjohtajaksi Ari Aho, sihteeriksi Riitta Takanen ja rahastonhoitajaksi Valto Rossi. Vastasyntynyt Rakentamistalouden kerho oli näin saanut kuusi ensimmäistä kaitsijaansa.

Pääainekokouksen ehkäpä merkittävintä antia perustamispäätöksen sinetöimisen jälkeen oli, kun esityslista eteni kutkuttavan jännittävään kohtaan; äänestykseen kerhon nimestä. Houkuttelevasta kilpailusta huolimatta ehdotuksia, varsinkin hyviä sellaisia, oli tullut nihkeästi. Niinpä rakentamistalouden kerhon nimen valinta jäi 4 ehdokkaan harteille. (Mitkä olivat nimiehdotukset?) Tiukan keskustelun ja äänestyksen jälkeen voittajaksi nousi ehdotus ”Rakentamistalouden kerho ROPO”, joka vastasi melko täydellisesti nimiehdotuskilpailussa toivottuja piirteitä: lyhyt, iskevä ja toimintaa kuvaava.

Perustamisen jälkeen ROPO ei järjestänyt ennen syyskautta varsinaista toimintaa, mutta johtokunta kokoontui useamman kerran syksyn tapahtumia miettien sekä vielä sääntöjä viilaten ja puhtoiseksi kirjoittaen, jotta liittyminen TKY:n alayhdistykseksi toteutuisi. Jo perustamista edeltäneessä alustuksessa mukana ollut ajatus ikuisjäsenistä, eli vanhoista jo valmistuneista teekkareista, vakiinnutettiin muotoon ainaisjäsen, joiden tarvitsisi maksaa vain kertamaksu. Samoin idea ansiollisin perustein kutsuttavista kunniajäsenistä säilyi kerhon perustamisen jälkeen. Päätettiin lisäksi ehdottaa nimellistä summaa normaalien jäsenten vuosimaksuksi.

Ensimmäiset askeleensa nuori kerho sai kuitenkin selvitä varapuheenjohtajan Ari Aho johdolla ilman aikaansa ulkomailla Irakissa töitä kesän yli tehnyttä varsinaista puheenjohtajaansa. Vajaamiehityksestä huolimatta syyskauden toiminta saatiin käynnistettyä vauhdikkaasti 7.10.1981 kerhon vieraillessa Tuuli & Pihlaja Oy:llä Pakilassa saunoen, uiden ja yritykseen tutustuen nauttien samalla tarjoilusta. Tarkasteltavana oli myös Valto Rossin innokkaasti kokouksesta toiseen esille tuoma johtamistaidon testi, joka oli tarkoitus tehdä myös ROPOn jäsenille.

Saunaillasta oli etukäteen jaettu kutsut jäsenoikeutetuille eli rakentamistaloutta pääaineena opiskeleville riippareihin yhdessä jäsenhakemuskaavakkeen kanssa. Rakentamistaloudesta jo valmistuneita lähdettiin puolestaan kosiskelemaan ainaisjäseniksi RIL:n vuosikirjan osoitetietojen perusteella. Alkuaikoina hakukriteerit kerhon jäseneksi olivat tiukat, eivätkä pelkästään siksi, että jäseneksi kelpuutettiin pääsääntöisesti rakentamistalouden pääaineopiskelijoita. Kaikista hakijoista toivottiin esimerkiksi valokuva ja henkilötiedot henkilötunnusta myöten ja johtokunta kävi hakemukset myös läpi tarkasti ja huomautti esimerkiksi niitä hakijoita täydentämään hakemustaan, joilla oli työpaikat ja tehtävät kenttä vaillinaisesti täytettynä.

Syksyn toisen yritysvierailun yhteydessä Rakennuskunta Hakan edustuskämpälle Obbnäsiin 18.11.1981 järjestettiin myös ROPOn vaalikokous toimihenkilöiden valitsemiseksi seuraavalle vuodelle. Koska kerhon vauhtiin saattaminen oli vielä kesken, jatkoi toimihenkilöistä puolet puheenjohtajana jatkaneen Silventoisen johdolla myös vuoden 1982 hallitukseen. Uudeksi varapuheenjohtajaksi valikoitui Juha Salomäki, sihteeriksi Riitta Varkki, rahastonhoitajaksi Ari Aho, emännäksi Soila Kurki ja isännäksi Veijo Halkola. Jäsenmaksujen suuruudeksi päätettiin 20mk varsinaisilta ja 50mk ainaisjäseniltä. Ennen kokousta oli ehditty esittää myös tulokset johtamistaidon testistä, josta kävi ilmi ropolaisten olevan selkeästi vahvimmillaan kehittäjinä ja toimeenpanijoina. Tämä vahvisti entisestään mielikuvaa kerhon tarmokkuudesta.

Ensimmäisen toimintavuoden lopulle mahtui vielä Jämeräntaival 3:n saunatilassa pidetyt pikkujoulut 2. joulukuuta. Tarjolla ollutta glögiä pidettiin todellisena vuoden glöginä ja vaaleanpunainen riisipuuro kelpasi juhlaväelle. Myöhempiä opiskelijapolvia varten illasta kirjattiin dokumentti Markku Utriaisen tekemistä ennätyksistä kaljan eli oluen juonnissa. Lapin Kulta IV sujahti Utriaisen kurkkuun 10,1 sekunnissa peräti sekunnin vikkelämmin kuin vaikeuksia tuottanut Lahden Ykkönen. Pikkujoulujen ohjelmanumeroksi kaavailtu ROPOn logon valinta ei kuitenkaan toteutunut, koska ehdotuksia ei ollut saapunut noin kuukauden hakuajasta huolimatta. Palkkioksi parhaasta logosta oli luvattu 20-50mk, mutta ehdotusten puutteen ja vähyyden vuoksi valintaa siirrettiin lopulta aina seuraavan vuoden maaliskuulle 18.3.1982 järjestettävään saunailtaan ja nimikilpailun tavoin palkinnoksi vaihdettiin pullo Elyséetä.

Johtoryhmällä oli ollut työntäyteinen ensimmäinen vuosi muodostaessaan hyvää pohjaa uudelle kerholle. Kerhon taloudellinen tilanne ei kuitenkaan ollut vielä suunnitellulla tasolla, joten loppuvuodesta oli aika panna ideoita täytäntöön. Marraskuussa käynnistyikin ensimmäinen mittava projekti varainkeruuta varten, kun ROPOn jäsenet kirjoittivat useita artikkeleita Rakennustekniikka-lehden numeroon 2/82.

Työteliään ensimmäisen toimintavuoden jälkeen vuoden 1982 selväksi tavoitteeksi muotoutui taloustilanteen parantamisen lisäksi kerhon tunnettavuuden kasvattaminen. Heti vuoden alussa onnistuneesti loppuun saatettu Rakennustekniikka-lehden artikkeliprojekti tuki hyvin molempia näistä tavoitteista ja sai ROPOn vuoden heti aktiivisesti liikkeelle. Varsinainen kevään toiminta alkoi yritysvierailulla rakennustoimisto Mattinen & Niemelälle 3.2.1982 esitelmien, tarjoilun ja saunomisen merkeissä. Kerhon tunnettavuuden parantaminen jatkui paria viikkoa myöhemmin, kun 18.2.1982 järjestettiin saunailta tuleville rakentamistaloutta ensimmäisenä syventymiskohteena opiskeleville. Ilta vietettiin HOAS:n uimahallin ryhmäsaunassa, jossa esiteltiin ROPOa sekä opiskelua rakentamistalouden laboratoriossa. Kohderyhmä ja illan sisältö oli valittu onnistuneesti, sillä esittelysaunan jälkeen lähti ROPOn jäsenmäärä huomattavaan kasvuun. Jäsenanomussuman purkuun hallitus joutuikin ottamaan tässä vaiheessa käyttöön jopa niin sanotun ”lentävän kokouksen” käytännön.

Jo seuraavalla viikolla 24.2.1982 pidettiin kerhon sääntömääräinen ensimmäinen vuosikokous. Perustamisvuoden johtokunta sai vastuuvapautensa ja uusi johtokunta esitteli kunnianhimoisia tavoitteitaan. Periksiantamatonta asennetta kuvasti motoksi valittu Professori Kiiraksen lausahdus, ”Emme pyri olemaan suurin ja kaunein – mutta paras”. Päämääriä tukemaan kerhosta työstettiin muun muassa esitettä alan yrityksille ja vaikuttajille jaettavaksi. Vuoden ammatillisiksi teemoiksi valittiin ”Henkilöstöresurssien kehittäminen rakennusyrityksissä” sekä ”Rakentamistalouden tutkimuksen tarve ja hyväksikäyttö käytännön tasolla”. Lisäksi vuosikokouksessa kartoitettiin esimerkiksi mahdollista ulkomaanexcursiota ja annettiin johtokunnalle toimintavaltuudet TKY:n rantasaunaprojektia varten.

Johtokunta oli valmistellut esityksen Otaniemeen rakennettavaan rantasaunaan, jossa ROPO toimisi projektin KVR-urakoitsijana TKY:n ollessa rakennuttajana. Tämän suunnitelman mukaan työt olisivat alkaneet jo 1.9.1982, jonka ansiosta avajaisia olisi päästy juhlistamaan aprillipäivänä 1.4.1983. Vain aprilliksi aikataulu ja vaatimukset esimerkiksi ROPOlle kuuluvasta ilmaisesta viikoittaisesta saunavuorosta ja toimitiloista saunalta tässä vaiheessa jäivätkin – tosin kuulemma ROPOsta riippumatta. Kerholaistemme aktiivisuus TKY:ssa sai kuitenkin lopulta myös saunaprojektin eteenpäin ja samoin myöhempinä vuosina saunan avajaisista oli tuleva ikimuistoiset.

Kevään illanistujaiset vietettiin 18.3.1982 saunatila Gorsussa Otaniemessä, jossa yhtenä ohjelmanumerona puheenjohtaja Silventoinen esitteli valokuvia edelliskesän työpaikastaan Irakissa. Myös keittiön puolelle saatiin illaksi laaja-alaista osaamista, kun apulaisprofessori Jouko Kankainen hoiteli ruokapuolta ammattitaidolla.

5.4.1982 johtokunta piti merkittävän kokouksen, jossa voitiin vihdoin tehdä näkyvää historiaa. ROPO oli saanut viimein nipun erilaisia tyylikkäitä, jopa futuristisia, logoehdotuksia edellisvuodesta pitkittyneeseen logokilpailuunsa. Johtokunta valitsi ehdokkaiden joukosta kuitenkin yksimielisesti Esko Kerkkäisen erittäin hyvin oivalletun logoidean kerhon ikoniseksi tunnukseksi. Kerkkäinen puki ROPO-tekstillä päivitetylle perinteiselle yhden markan ropolle kypärän ja johtokunta päätti täydentää kokonaisuutta vielä teekkaritupsulla. Samassa kokouksessa toisena kerhon imagoa kohottavana esityksenä päätettiin myös hankkia kerhon jäsenille isäntä Veijo Halkolan suunnittelemat vappuhaalarit jo samaksi vapuksi.

ROPOn ensimmäistä vuosipäivää juhlistettiin 7.5.1982. Sen kunniaksi nuoren kerhon johtokunta kutsui kerhon ensimmäiseksi kunniajäseneksi professori Juhani Kiiraksen. Hänelle luovutettiin boolitilaisuudessa kerholaisen silloiset tunnukset: haalarit ja valkoinen kypärä. Ensimmäiset ROPO-haalarit olivat saaneet värikseen hillityn helmenharmaan mustilla korostusalueilla. Nuoren ROPOn oma identiteetti alkoi vihdoin muotoutua.

Vuoden seuraavat tapahtumat olivat tavanomaisempia illanistujaisia saunomisen, syömisen ja juomisen merkeissä. Näistä ensimmäisenä kevätkauden päättäjäiset Gorsussa 25.5.1982, jatkopaikkatavoitteena Pressan yökerho. Loppukesään, elokuulle, puolestaan sijoittui vierailu Merja ja rahastonhoitaja Ari Ahon mökille Porkkalaan. Illanistujaisissa koettiin myös ROPOlle harvinaisempaa yhteislaulua, kun kerhon laulattajana toimi vieraileva taiteilija Ari Pennanen kitaroineen Oulun yliopistosta.

Syyskauden toiminta käynnistyi 30.9.1982 yleiskokouksella, jossa jouduttiin tekemään hallitusjärjestelyjä ROPOn pitkäaikaisen puheenjohtaja Jari Silventoisen lähtiessä töihin Kaakkois-Aasiaan. Olivathan kaukomaat Silventoiselle jo tuttuja edellisvuoden kesän töistä Irakissa. (Osasikohan Jari vielä aavistella, että näistä kokemuksista olisi urkeneva menestyksekäs ura ulkomailla.) Kerhon puheenjohtajaksi loppuvuodeksi nostettiin varapuheenjohtaja Juha Salomäki ja hallituksen uudeksi varapuheenjohtajaksi nimettiin Raimo Ilkka. Varsinainen vaalikokous pidettiin 25.11., jossa kerholle valittiin toimihenkilöt kolmannen toimintavuoden johtokuntaan. ROPO oli vihdoin vakiinnuttanut asemansa Raksalla opiskelijoiden ja henkilökunnan keskuudessa ja vahvistanut imagoaan myös yritysmaailmassa. Näin ollen voitiin tehdä nuorennusleikkaus vanhan johtokunnan toiveesta ja lähes kaikki toimijat vaihtuivat seuraavaksi vuodeksi. Loppuvuoden varapuheenjohtajana toimineesta Raimo Ilkasta tuli vuoden 1983 puheenjohtaja ja hänen lisäkseen vain Riitta Varkki jatkoi edellisestä hallituksesta toimien nyt rahastonhoitajana. Täysin uusia hallituslaisia olivat varapuheenjohtaja Timo Teränen, sihteeri Jaakko Kouvalainen, emäntä Raija Mäkinen sekä isäntä Timo Lehmus.

Vuoden loput tapahtumat pidettiin joulukuussa. Ensin käytiin yritysvierailulla IVO:n Inkoon hiilivoimalaitoksella 1.12.1982 ja myöhemmin oli vuorossa kerhon pikkujoulut 16.12.1982 Jämeräntaival 3:n yläkerrassa. Sieltä meno jatkui emännän ja isännän järjestämän terästetyn glögin ja naposteltavan voimalla Valenttiinoon. Johtokunta halusi korostaa tämän olleen tiedoksi jatkoilla mukana olleille.

Tuoreet toimijat ROPOn johtokunnassa saattoivat lähteä rakentamaan kerhon kolmatta toimintavuotta 1983 hyvältä pohjalta. TKY:n yhdistystuen, sponsoroitujen iltamien ja artikkelipalkkioiden lisäksi kerho oli saanut tukea myös ensimmäisistä yritysten teettämistä erikoistöistä. Artikkeleita kirjoitettiin myös vuoden 1983 Rakennustekniikka-lehden teemanumeroon, jonka aiheena oli saneeraus. Lisäksi yhteistyötä Rakennusinsinööriliitto RIL:n kanssa tiivistettiin ja perinteeksi olikin muodostumassa, että ainakin yksi ROPOn johtokunnan jäsen toimisi myös RIL:n rakentamistalouden jaostossa. Vuonna 1983 jaostossa oli jo kolmas ROPOlainen peräjälkeen, joka mahdollisti loppuvuodelle kaksi yhteistyössä vietettyä teemailtaa.

Alkuvuonna helmikuussa pidettiin edellisvuoden tapaan uusien ropolaisten saunailta Otaniemen uimahallissa sekä myöhemmin ROPOn sääntömääräinen vuosikokous 28.2.1983. Vuoden mittaan varsinaisia saunailtoja oli kaikkiaan viisi ja lisäksi excursiot TVH:lle, Itä-Pasilaan, Partekille, Finn-Strolle ja Ahlströmille. Vuoden 1983 viimeiseksi tapahtumaksi jääneellä Ahlström-exculla ROPO tutustui myös Mattinen & Niemelä Oy:n saneerauskohteeseen. Matkaa varten vuokrattiin oma pienoisbussi, jolla kulku Hyvinkäälle ja takaisin sujui varsin rattoisasti. Vuoden aikana ROPO osallistui myös sijoittajamestarikilpailuun peräti neljän joukkueen voimin, jotka olivat ROPO I, ROPO II, ROPO Feministit ja Vanha ROPO. Kilpailumenestys on kuitenkin haluttu jättää arvailujen varaan – kenties tässä on haluttu olla reiluuden nimissä vain herättämättä turhaa kateutta. Hallitus sai työstettyä vuoden alkupuolella myös edustavan esittelyn nuoresta kerhosta Rakennusinsinöörikillan 70v-juhlajulkaisuun.

Vuoden merkittävin ponnistus oli kuitenkin ROPOn järjestämä ”Pientalorakentajien koulutuspäivä”. Tilaisuutta vietettiin viikonloppuna 12.–13.3.1983 Otaniemessä Teknillisen korkeakoulun päärakennuksen A-salissa. Lisäksi teemaan liittynyt rakennusaine- ja tarvikenäyttely levittäytyi salin ulkopuolelle päärakennuksen toisen kerroksen aulaan. ROPOn hallitus, ROPOlaiset sekä etenkin pääjärjestelyvastuussa olleet varapuheenjohtaja Jaakko Kouvalainen ja sihteeri Timo Teränen tekivät suuren työn tapahtuman onnistumisen eteen. Koulutuspäivät oli myös osa suunnitelmissa olleen ROPOn Kaukoidän excursion rahoitusta.

Järjestelijät olivat hieman huolissaan tapahtuman keräämästä suosiosta, koska samaan aikaan myös Oulun rakentajateekkarit järjestivät perinteisesti vastaavanlaista koulutuspäivää. Oulun koulutuspäivät olivat olleet kuitenkin menestyksiä ja selvästi eri markkina-alueella, joten hyvin hoidettu työ pääkaupunkiseudulla tuotti onnistumisen myös ROPOlle. Jotta oikea kohderyhmä varmasti saavutettiin, lähetettiin tapahtumaan henkilökohtaiset kutsut noin 500:lle rakennusluvan vastikään saaneelle. Tilaisuutta mainostettiin lisäksi ahkerasti lehdissä helmi-maaliskuussa ja ROPO keräsi kiitettävästi palstatilaa useissa lehdissä. Pientalorakentajien osallistumisintoa lisäsi varmasti se, että itse tapahtumaan oli vapaa pääsy. Sen sijaan myynnissä oli luentomateriaalista kasattu moniste, jonka kaikki kiinnostuneet saattoivat hankkia 15 markan hintaan sekä paikan päällä että postitse.

Koulutuspäivien ohjelma koostui asiantuntijaluennoista, joiden aiheet liittyivät pientalorakentajille tärkeisiin ja ajankohtaisiin aiheisiin, kuten energiatalouteen, rakennustarkastusmenettelyyn, perustamiseen, lämmitysjärjestelmiin, ilmanvaihtoon, eristämiseen ja hankkeen läpivientiin. Puheenjohtajana tilaisuudessa toimi lauantaina yli-insinööri Heikki Sätilä Rakennushallituksesta ja sunnuntaina apulaisprofessori Jouko Kankainen TKK:lta.

ROPOn aktiivinen kevätkausi huipentui vapun tienoille. Perjantaina 29.4.1983 ROPO piti simatarjoilun rakentamistalouden laboratoriossa ja seuraavana päivänä, vappuaattona, ROPOn joukkue osallistui kaljaviestiin Otaniemessä. Omat edustushaalarit olivat tarpeen, kun joukkue saavutti viestissä kunniakkaan toisen sijan. Reilua viikkoa myöhemmin vietettiin vielä ROPOn toista vuosijuhlaa Gorsussa, jonka jälkeen kevään viimeiseksi tapahtumaksi jäi excursio Partekille 18.5.1983.

Syksyn toiminta pyörähti käyntiin syyskauden avajaisilla Jämeräntaival 3:n yläkerrassa 23.9.1983. Muuten tapahtumat keskittyivät marraskuulle, kun heti 1.11.1983 ROPO meni excursiolle Finn-Stroille. Viikkoa myöhemmin 8.11.1983 oli vuoden ensimmäinen RIL:n rakentamistalouden jaoston teemailta aiheesta ”Kiinteistöt liiketoimintana”. Tilaisuus pidettiin Vakuutus Oy Pohjolan tiloissa. Keskiviikkona 23.11.1983 vietettiin toistamiseen RIL:n rakentamistalouden jaoston iltaa, mutta aihe oli tällä kertaa ROPOlaisille varsin läheinen ”Rakentamistaloutta lukeneen nuoren diplomi-insinöörin työ käytännössä”. VTT:n tiloissa Tapiolassa pidettyyn tilaisuuteen oli kutsuttu vieraiksi myös Tampereen teekkarien rakentamistalouden kerho TRATTA. Yhdessä tamperelaisten kanssa pidettiin vielä samana iltana aina myöhäiseen yöhön asti ROPOn pikkujoulupippalot Hämäläisen osakunnan saunatiloissa Vallilassa.

Marraskuun päätti vielä ROPOn vaalikokous 29.11.1983, jossa hallituksen puheenjohtajaksi seuraavaksi vuodeksi nimettiin Mikael Blomqvist. Varapuheenjohtajaksi hallitus sai kaudelle 1984 Leena Pirttilän ja sihteeriksi Jari Bremerin. Edellisvuoden puheenjohtaja Raimo Ilkka puolestaan jatkoi ainoana vanhana jäsenenä hallituksen rahastonhoitajana. Lisäksi hallituksessa toimivat isäntänä ja emäntänä Jussi Heikkilä sekä Tuula Jermilä.

Uudesta kokoonpanosta huolimatta vuoden 1984 toiminta jatkui edellisen vuoden menestyksekkääksi osoittautuneeseen tapaan. Päätavoitteeksi asetettiin uusien jäsenten rekrytoiminen ja aktiivisuuden lisääminen jäsenistön keskuudessa. Ohjelmailtojen pääteema oli kansainvälistyminen ja illat olivat onnistuneita, jota kuvastaa hyvät osanottajamäärät ja myös opiskelunsa päättäneiden ROPOlaisten aktiivisuus. Vuoden 1984 toimintaa rahoitettiin teemailtojen osanottomaksujen lisäksi Ahlströmille toteutetulla esiteprojektilla. Lisäksi toiminnan rahoitukseksi tilattiin haalareita myös vuonna 1984. Niiden design kuitenkin muutettiin ja hintaa alennettiin mainoksilla. Haalarit saivat tällöin yhä nykyisin ominaisen punasinisen ilmeensä. Johtokunnan mukaan sinipunainen yhdistyskuva teroittui vuoden aikana ihmisten mieliin ja vakuutti myös Otaniemen vaikuttajat.

Teemailtoja oli vuoden aikana 6. Kevätkauden toiminta käynnistettiin edellisvuosilta tuttuun tapaan saunaillalla, jossa suoritettiin uusien jäsenten rekrytointia ja katsastus. ROPOn johtokunta oli tyytyväinen uusien jäsenten kykyihin lopetettuaan illan myöhään eräässä Helsingin tunnetussa yökerhossa. Huhtikuussa 4.4. ja 17.4. oli puolestaan vuorossa SYP- ja EKE-illat, jotka käsittelivät vienninrahoitusta ja ”Henkilöstökoulutusta ja rahoitusta vientitoimintaa varten”. Illat olivat onnistuneet, vaikkakin juomapuolta EKE-illassa jäi jäljelle ylen määrin. ROPOlaiset eivät todennäköisesti halunneet rasittaa EKE:n taloutta. Kevättauolle lähdettiin 5.6. vietetyn saunaillan jälkeen.

Syksyn toiminta pääsi käyntiin 28.11. Päivä alkoi talkoilla Rantasaunan työmaalla. Yleisten työmaaperiaatteiden mukaisesti paikalle oli järjestetty glögitarjoilu, joten työkrampilta vältyttiin. Ilta jatkui siihen kykeneville Gorsussa, jossa YIT ja Lohja alustivat aiheesta ”Yrityskuvan ja markkinastrategian luominen”. Samassa tilaisuudessa pidettiin myös vaalikokous, jossa jäsenistö suoritti täyskaadon vaihtamalla johtokunnan kokonaisuudessaan. ROPOn puheenjohtajaksi vuodelle 1985 nousi Pekka Vikkula ja varapapuhienjohtajaksi Mika Soini. Miesvoittoisen hallituksen sihteeriksi valikoitui Jaakko Kujala, rahastonhoitajaksi Mika Hynnä ja isännäksi Vesa-Pekka Junnila. Ensimmäistä kertaa nähtiin tarve valita kansainvälistyvälle ROPOlle myös excursiomestari. Virkaan tuli Tuomas Kaarlehto. Vauhdikkaan illan aikana lyötiin kuulemma kaikki aikaisemmat ennätykset ja innokkaimmat löysivät itsensä Otaniemestä vielä aamukahvin aikaan! Vuosi päätettiin vielä Haka-exculla, jonka aiheena oli tuotekehitys.